Predikaattikomplementin

Predikaattikomplementti, usein kutsuttu predikatiiviksi, on lauseen osa, joka seuraa kopulaverbiä ja täydentää subjektin merkityksen. Suomen kielessä kopulaverbejä ovat muun muassa olla, tulla ja pysyä, sekä niihin liittyvät tilaa tai olemusta ilmaisemavat verbit kuten tuntua, näyttää ja vaikuttaa. Predikaattikomplementti kertoo, mikä tai millainen subjekti on kyseessä.

Predikaattikomplementit voivat olla erilaisia:

- Nominaalinen predikaattikomplementti, jolloin kyseessä on substantiivi tai pronomini. Esimerkki: Hän on opettaja.

- Adjektiivinen predikaattikomplementti, jolloin adjektiivi kuvaa subjektin ominaisuutta. Esimerkki: Hän on kiltti.

- Essiivinen predikaattikomplementti, jossa substantiivi tai sen muoto ilmaisee roolin tai tilan, esimerkiksi Hän on johtajana. Tämä essiivimuoto on yleinen roolin tai tilan ilmaisussa.

Predikaattikomplementin tarkoitus on määritellä, minkälaista tai mitä subjekti on tai ajatus siitä, mitä subjekti edustaa, usein erillään siitä, mitä tekemässä tai kokemassa se on. Esimerkkeissä predikaattikomplementti ei ole suora objekti, vaan lauseen sisältö, jolla kerrotaan subjektiin liittyvä luonnehdinta tai identiteetti.

Käytännössä predikaattikomplementin oikea muoto määräytyy sen sananlaadun mukaan (nominaali, essiivi, adjektiivi) sekä kontekstin mukaan. Negatiivisessa lauseessa predikaattikomplementin muoto voi poiketa, mutta sen perusidea säilyy: se ilmaisee, minkälainen subjekti on kyseessä. Predikaattikomplementti eroaa objektilauseesta siinä, että se ei määrää tekoa tai vaikutusta objektin kautta, vaan kertoo subjektin tilan tai ominaisuuden.