Postynaptinen

Postynaptinen tarkoittaa synapsin vastaanottavaa osaa, yleensä neuronia tai sen osaa, jossa viesti vastaanotetaan. Postynaptisen solukalvon reseptorit sitovat neurotransmittereita vapautetuista presynaptisista terminaaleista. Tämä sitoutuminen voi avata ionikanavia tai käynnistää sekundaarisia välittäjäaineita ja johtaa postsynaptiseen potentiaaliin.

Kun neurotransmitteri sitoutuu reseptoriin, solukalvoa voidaan depolarisoida tai hyperpolarisoida. Eksitatoriset postynaptiset potentiaalit (EPSP) tekevät toimintapotentiaalin syntyä todennäköisemmäksi; inhiboivat postynaptiset potentiaalit (IPSP) vähentävät sen todennäköisyyttä. Glutamaatti on yleisin eksitatorinen välittäjäaine ja sen vaikutuksesta avautuvat pääasiassa AMPA- ja NMDA-reseptorit; GABA on pääasiallinen inhiboiva välittäjäaine, jonka GABA_A-reseptorit aiheuttavat IPSP:n.

Postynaptinen tiheys (PSD) on postynaptisen kalvon alla sijaitseva proteiiniverkosto, joka tiivistää reseptorit ja signaalinsiirtomolekyylit sekä linkittää ne cytoskelettiin. PSD:n koostumus ja järjestys vaikuttavat reseptorien herkkyyteen, kanavien toimintaan ja signaalin välittymiseen, mikä on keskeistä synaptisen plasticityn sääntelyssä.

Postynaptiset mekanismit ovat keskeisiä oppimisessa ja muistissa: pitkäkestoinen potentiointi (LTP) ja pitkäkestoinen depressio (LTD) voivat vaatia NMDA-reseptoreiden toimintaa sekä reseptoreiden määrän ja signaalinsiirtoreittien muokkautumista postsynaptisesti.