Positivismissa

Positivismissa korostetaan havaittavaa, empiirisesti todistettavissa olevaa tietoa sekä systemaattista tutkimusmenetelmää. Siinä metaphysiset ja teologiset väitteet jätetään usein ulkopuolelle, ja tarkoituksena on löytää yleisiä lainalaisuuksia, joiden avulla ilmiöitä voidaan selittää ja ennustaa.

Sen juuret liitetään usein Auguste Comteen, jonka mukaan tiede kehittyy kolmessa vaiheessa (teologinen, metafyysinen, positiivinen) ja jonka tavoitteena on sosiaalisen järjestyksen ja edistyksen ymmärtäminen luonnonlakien avulla. Positivismi on vaikuttanut erityisesti sosiaalitieteisiin ja luonnontieteisiin, korostaen havaintojen systematisointia, tilastollista todistettavuutta ja teorian ja havainnon välistä yhteyttä.

Klassisen 20. vuosisadan muotoutumisessa looginen positivismi (looginen positivismi) Vienna Circle -ryhmässä korosti kielen merkitystä: väitteiden tuli olla joko empiirisesti testattavissa tai tautologisia; monimutkaisemmat metafyysiset väitteet nähtiin merkityksettöminä.

Positivismia on kritisoitu muun muassa Hume-tyyppisen induktion luotettavuuden ja falsifioitavuuden kysymyksien sekä Kuhnin paradigma-kriisien kautta. Nykyisin lähestymistavat kuten postpositivismi ja kriittinen realismi ovat omaksuneet ja muokanneet positivismin perinnön.