Portfoliosuhteet

Portfoliosuhteet kuvaavat salkkujen tai sijoitusinstrumenttien välistä riippuvuutta ja vuorovaikutusta. Ne ilmenevät pääasiassa tuottojen korrelaatioina ja kovariansseina sekä muissa tilastollisissa riippuvuuksissa, kuten dynaamisissa korrelaatioissa tai copula-malleissa. Portfoliosuhteiden ymmärtäminen on keskeistä hajauttamisen, riskin hallinnan ja yhteisten tuotto-odotusten arvioinnin kannalta.

Mittaus ja analyysi perustuvat usein korrelaatiomatriisiin, kovarianssiin sekä tilastollisiin malleihin, kuten faktorisointi- tai regressiomalleihin, jotka erittelevät riskitekijöitä ja markkinavaikutuksia. Näillä voidaan arvioida, kuinka vahvasti eri salkut tai sijoitukset liikkuvat toistensa mukana. Portfoliosuhteita tarkastellaan sekä salkkujen välisten suhteiden (inter-salkku) että sisäisten varojen välillä (intra-salkku). Lisäksi huomioidaan dynaaminen muutos ajassa sekä eri markkinatilanteissa tapahtuva korrelaatioiden muuttuminen ja ääripäät.

Käytännössä portfoliosuhteet ohjaavat salkun hallintaa hajauttamisen, riskin hallinnan ja tuotto-odotusten saavuttamisen kannalta. Esimerkiksi mean-variance-optimointi ja efektiivinen rajamalli rakentuvat oletusten varaan siitä, miten varat liittyvät toisiinsa tuottojen suhteen. Riskin tasaamisessa (risk parity) sekä diversifikaatiota tukevissa strategioissa suhteet ovat keskeisiä.

Rajoitukset: korrelaatio ei tarkoita syy-seuraussuhtetta eikä se säily vakaana kaikissa markkinaolosuhteissa. Pienet otoskoot, valikoituneet aikavälit sekä muuttuvat riskipreemiot voivat vääristää arvioita.

Esimerkki: kaksi salkkua, joilla on matala tai negatiivinen korrelaatio, voivat yhdessä tuottaa pienemmän kokonaisriskin kuin kumpikin erikseen.