Populaatiokadon

Populaatiokato, suomeksi myös populaation pieneneminen tai sukupuuttoon kuolemisen uhka, viittaa lajin tai alalajin yksilöiden määrän merkittävään laskuun tietyllä alueella tai globaalisti. Tämä väheneminen voi johtaa lopulta lajin sukupuuttoon, jos trendi jatkuu ja kanta romahtaa kriittisen alarajaan, josta toipuminen ei ole enää mahdollista. Populaatiokadon taustalla voi olla useita tekijöitä, jotka usein vaikuttavat yhdessä. Yleisimpiä syitä ovat elinympäristöjen tuhoutuminen, pirstoutuminen ja heikkeneminen maanviljelyn, kaupungistumisen, teollisuuden ja infrastruktuurin rakentamisen seurauksena. Myös ilmastonmuutos muuttaa olosuhteita nopeasti, vaikeuttaen lajien sopeutumista ja lisääntymistä. Ylikulutus ja luonnonvarojen liikakäyttö, kuten metsästys, kalastus ja keräily, voivat vähentää kantoja kestämättömälle tasolle. Vieraslajien leviäminen ja niiden kilpailu tai saalistus alkuperäislajeja kohtaan ovat merkittäviä uhkia. Lisäksi saastuminen, taudit ja geneettisen monimuotoisuuden väheneminen tekevät populaatioista haavoittuvampia. Populaatiokadon seurauksena voi olla ekosysteemien toiminnan häiriintyminen, monimuotoisuuden väheneminen ja palveluiden heikkeneminen, joita luonto tarjoaa ihmisille. Siksi populaatiokadon torjunta ja luonnon monimuotoisuuden suojelu ovat keskeisiä tavoitteita ympäristönsuojelussa.