Polysakkarideiksi

Polysakkarideiksi kutsutaan pitkiä hiilihydraattiketjuja, jotka muodostuvat monista monosakkaridiyksiköistä. Ne liittyvät toisiinsa glykosidisten sidosten kautta, ja ne voivat olla lineaarisia tai haarautuneita. Yleisesti ne jaetaan homopolysakkarideihin (yksittäisestä monosakkaridista koostuvia) sekä heteropolysakkarideihin (useammasta eri monosakkaridista koostuvia).

Esimerkkejä homopolysakkarideista ovat tärkkelys (amylose ja amylopektiini), glykogeeni sekä selluloosa. Heteropolysakkarideiksi kuuluvat muun muassa pektinit, glykosaminoglykanit kuten hyaluronaani sekä erilaisten bakteerien eksopolysakkaridit. Näillä polymeereillä on sekä energian varastointia että rakennetta sekä suojaavia tehtäviä soluissa ja kudoksissa.

Polysakkaridit voivat olla lineaarisia tai haarautuneita; niiden ominaisuuksiin vaikuttavat sidosten tyyppi (esim. α- tai β-glykosidiset sidokset), monomeerien järjestys ja haaroitus sekä kemialliset modifikaatiot. Ne syntetisoidaan usein entsyymien, kuten glykosyltransferaasien, katalysoimana, ja niitä hajottavat entsyymit toimivat sekä elimistössä että mikrobien tasolla.

Merkitys ja sovellukset: Monet polysakkaridit toimivat energian varastointina (tärkkelys, glykogeeni) sekä rakennus- ja suojaavina rakenteina (selluloosa kasvien soluseinä, kitiini niveljalkaisten ja sienten soluseinissä). Ruuassa ne vaikuttavat koostumukseen ja tekstuuriin; pektinit ja muut hyytelöivät ainesosat antavat geliytymiskykyä. Lääketieteessä ja teollisuudessa käytetään muun muassa hyaluronaania sekä muita glykosaminoglykanien pitkäketjuisia muotoja.