Polypropyleeniä

Polypropyleeniä, kemialliselta koostumukseltaan polyolefiininen termoplastinen polymeeri, muodostuu propyleeni-monomeereistä (-CH2-CH(CH3)-)n. Yksikköinen toistuva rakennuskaava on C3H6, ja polypropyleeni on kevyttä, lämpötilankestävää sekä kemiallisesti kestävää muovia, jolla on hyvä sähköinen eristävyys.

Polypropyleeniä valmistetaan useimmiten isotaktisesta propyleenistä, joka muodostaa kiteisen rakenteen ja antaa korkean sulamispisteen sekä jäykkyyden. PP voidaan valmistaa homo- (PP-H) tai kopolymeerinä; kopolymereistä yleisimpiä ovat satunnaiskopolymeerit, jotka parantavat iskunkestävyyttä ja lämmönkestoa. Isotaktinen PP (PP-i) on yleisin ja kiinteämpi, kun taas syndiotaktinen ja ataktinen muoto ovat vähemmän käytettyjä.

Käyttö ja sovellukset perustuvat PP:n ominaisuuksiin: matala tiheys (noin 0,89–0,92 g/cm3), hyvä kemikaalien kesto, hyvä lujuus-painosuhde sekä alhainen kosteuden imeytyminen. Polypropyleenia käytetään laajasti pakkausmateriaaleissa ja kalvoissa, muovikomponenteissa autoissa ja elektroniikassa sekä tekstiili- ja kodin tarvikkeissa (kuidut ja matot). Heterogeenisillä kopolymeereillä ja iskukestävillä grades- ratkaisuilla voidaan säätää kovuutta, joustavuutta ja UV-kestävyyttä.

Valmistusprosessi perustuu polymeeriytymiseen katalyyttien, kuten Ziegler–Natta- tai metallocene-katalyytien, avulla. Prosessointi tapahtuu normaalisti ruhkausta tai muovihionta, kuten muottiinruiskutusta, suulakepuristusta ja kaksivaiheista kalvoa.

Kestävyys ja kierrätys ovat keskeisiä tekijöitä: polypropyleeni on kierrätettävissä mekaanisesti, mutta UV-säteilyn ja lisäaineiden vaikutukset voivat heikentää sen pitkäaikaista kestävyyttä.