Polymeroituneet

Polymeroituneet ovat aineita, jotka ovat muodostuneet polymerisaatiolla, prosessilla jossa pienemmät monomeerit liittyvät toisiinsa muodostaen pitkiä polymeeriketjuja. Näin ollen polymeroituneet eroavat lähtömonomeereista sekä lyhyemmistä oligomeereistä ja niillä on usein suurempi molekyylipaino sekä erilaiset ominaisuudet.

Polymeroituneet syntetisoidaan useilla menetelmillä. Additiopolymeroinnissa monomeerit liittyvät ketjuihin ilman sivuunirtoja; esimerkkejä ovat polyeteeni, polypropeeni ja polystyreeni. Kondensaatiopolymeroinnissa monomeeriyksiköt liittyvät yhteen ja samalla vapautuu pienempiä molekyylejä, kuten vesi; tällaisia polymeerejä ovat polyesterit ja polyamidit. Sidosrakenteet voivat olla isotaktisia, ataktisia tai syndiotaktisia, ja nämä ominaisuudet vaikuttavat kiteisyyteen sekä mekaanisiin ja termisiin ominaisuuksiin.

Ominaisuudet ja sovellukset riippuvat monomeerien rakenteesta, ketjujen pituudesta, järjestyksestä sekä kiteisyyden asteesta. Polymeroituneet muodostavat laajan materiaalivalikoiman: muoveja kuten polyeteeni, polypropeeni ja PVC; kuituja kuten polyesterit ja nyloni; sekä muotoiltavia ja pinnoitteita.

Ympäristö ja kehitys: kestävyyden kannalta kierrätys ja hajoaminen ovat keskeisiä kysymyksiä. Biopohjaiset ja biohajoavat polymeerit, kuten PLA ja PHA, tarjoavat vaihtoehtoja perinteisille muoveille. Historia: polymerisaation tutkimus ja peruskäsitteet kehittyivät 1800-luvulla, ja niihin liittyivät muun muassa Staudingerin työ.