Polymeeridispersiot

Polymeeridispersiot ovat nestemäisiä seoksia, joissa pieniä polymeeripartikkeleita on jakautunut tasaisesti nestemäiseen väliaineeseen. Yleisimmin väliaine on vesi, jolloin kyseessä on vesipohjainen polymeeridispersio. Nämä dispersiot ovat stabiileja, mikä tarkoittaa, että partikkelit eivät aggregoi eli keräänny yhteen ja laskeudu. Stabiilisuus saavutetaan usein dispergointiaineiden avulla, jotka adsorboituvat polymeeripartikkelien pinnalle ja luovat sähköstaattisia tai steerisiä esteitä partikkelien välille.

Polymeeridispersioiden valmistus tapahtuu tyypillisesti emulsio- tai suspensiopolymerointimenetelmillä. Emulsiopolymerointi on yleisin tapa tuottaa vesipohjaisia dispersioita. Tässä prosessissa monomeerit emulgoidaan veteen pinta-aktiivisten aineiden avulla, ja polymerointi käynnistetään radikaalilla. Tuloksena on polymeeripartikkeleita, jotka ovat halkaisijaltaan tyypillisesti 50–500 nanometriä.

Polymeeridispersioita käytetään laajasti monilla teollisuudenaloilla. Niitä hyödynnetään esimerkiksi maaleissa ja pinnoitteissa sideaineina, paperinvalmistuksessa pintakäsittelyyn ja liimana, tekstiiliteollisuudessa kuitujen sitomiseen ja viimeistelyyn, sekä rakennusalalla laasteissa ja liimoissa. Erilaiset polymeerityypit, kuten polyakrylaatit, polyvinyyliasetaatti ja styreeni-butadieenikopolymeerit, muodostavat pohjan erilaisille dispersioille, joilla on omat ominaisuutensa ja käyttökohteensa. Kun vesi haihtuu, polymeeripartikkelit yhdistyvät ja muodostavat yhtenäisen polymeerikalvon.