Polyesteriä

Polyesteriä on yleisnimi keinotekoisille polymeereille, joita käytetään sekä tekstiilituotteissa että pakkauksissa. Yleisin polyesteri kuituna on PET, eli polyeteenitereftalaatti. Polyesterin valmistus tapahtuu esteriyhdisteiden polycondensaatiolla, ja raaka-aineina käytetään dioleja ja dikarboksyylihappoja tai niiden esiasteita. Biopohjaisia ja kierrätettyjä vaihtoehtoja kehitetään jatkuvasti.

Käyttökohteet ovat laajat: tekstiilit kuten vaatteet ja verhot sekä sisustustekstiilit, sekä pakkaukset ja muovikomponentit. PET:n lisäksi kehitetään muitakin polyesteriä, kuten PBT ja PTT, sekä erilaisia sekoitteita.

Ominaisuudet: Polyesteri on vahvaa, kestävää ja muotoaan pitävää. Se kestää pesua ja kuivuu nopeasti, mutta imee vähän kosteutta, mikä voi olla etu tai haaste riippuen käyttötarkoituksesta. Se soveltuu hyvin sekoitettuna luonnonkuituihin tuntuman ja kosteudenhallinnan parantamiseksi. Ympäristön kannalta polyesteri voi aiheuttaa mikromuovien päästöjä ja sen tuotanto on energiankulutukseltaan intensiivistä.

Kierrätys ja ympäristö: Polyesteri ei ole biohajoavaa. Kierrätys on tärkeä keino: mekaaninen kierrätys PET-kuiduiksi, kemiallinen kierrätys sekä pullopakkausten uudelleenkäyttö. Tutkimus ja teollisuus kehittävät yhä tehokkaampia kierrätysmenetelmiä sekä biopohjaisia raaka-aineita, joilla voidaan pienentää ympäristövaikutuksia.

Historia: Polyesteri kehitettiin 1940-luvulla, ja kaupallinen tuotanto alkoi 1950-luvulla. Siitä tuli yksi maailman yleisimmistä tekstiili- ja pakkausmateriaaleista.