Polarisaattoreita

Polarisaattoreita ovat optisia laitteita, jotka estävät valon aaltojen tiettyjä polarisaatioita ja sallivat toisten kulkea läpi. Ne toimivat suodattimina, jotka valitsevat valon värähtelysuunnan. Kun tavallinen valo, joka on polarisoitumatonta ja jonka aallot värähtelevät kaikkiin mahdollisiin suuntiin kohtisuorassa etenemissuuntaan nähden, kulkee polarisaattorin läpi, siitä tulee polarisoitunutta. Tämä tarkoittaa, että sen aallot värähtelevät enää vain yhdessä tasossa.

Yleisin polarisaattorityyppi perustuu pitkiin, ohuisiin polymeeriketjuihin, jotka on järjestetty samansuuntaisesti. Nämä ketjut toimivat kuin pienet johdot. Sähkömagneettisen säteilyn, kuten valon, sähkökenttävuorovaikuttaa näiden ketjujen kanssa. Ketjut absorboivat tehokkaasti sähkökentät, jotka ovat yhdensuuntaisia niiden kanssa, mutta sallivat niiden kenttien kulkea läpi, jotka ovat kohtisuorassa ketjujen suuntaan nähden. Näin syntyy lineaarisesti polarisoitunutta valoa.

Polarisaattoreita käytetään monissa sovelluksissa. Valokuvauksessa ne auttavat vähentämään heijastuksia, kuten veden pinnasta tai lasista, ja parantamaan värien kylläisyyttä. LCD-näytöissä polarisaattoreita käytetään ohjaamaan valon kulkua pikselien avulla, jolloin kuva muodostuu. Polarisaattoreita hyödynnetään myös tieteellisessä tutkimuksessa, esimerkiksi materiaalitutkimuksessa ja biolääketieteellisissä sovelluksissa, kuten mikroskopiassa. Myös aurinkolaseissa ja 3D-elokuvateattereissa käytetään polarisoivaa teknologiaa.