Polaarivyöhykkeet

Polaarivyöhykkeet, joita kutsutaan myös napapiirialueiksi, ovat Maan korkeimpia leveysasteita, jotka sijaitsevat napapiirien ulkopuolella. Nämä alueet kattavat sekä pohjoisen että eteläisen napapiirin ympäröivät alueet. Niille on tyypillistä erittäin kylmä ilmasto, lyhyet kesät ja pitkät, pimeät talvet.

Polaarivyöhykkeillä esiintyy usein ikiroutaa, pysyvästi jäätynutta maaperää, joka vaikuttaa kasvillisuuteen ja topografiaan. Kasvillisuus on vähäistä ja koostuu pääasiassa sammalista, jäkälästä, matalista pensaikosta ja sitkeistä ruohokasveista, jotka pystyvät selviytymään ankarissa olosuhteissa. Eläimistö on sopeutunut kylmään, ja lajeja ovat muun muassa jääkarhut, hylkeet, valaat, pohjoiset linnut ja porot.

Valo-olosuhteet polaarivyöhykkeillä ovat ainutlaatuiset. Kesällä aurinko ei laske lainkaan (keskiyön aurinko), ja talvella se ei nouse lainkaan (kaamos). Nämä valoilmiöt vaikuttavat merkittävästi ekosysteemeihin ja alueen eliöstöön. Ilmastonmuutos vaikuttaa polaarivyöhykkeisiin voimakkaasti, mikä näkyy muun muassa jään sulamisena ja merenpinnan nousuna. Näiden alueiden tutkimus ja suojelu ovatkin tärkeitä globaalin ympäristön kannalta.