Polaarisuuden

Polaarisuus viittaa fysikaalisiin tai kemiallisiin ominaisuuksiin, jotka liittyvät napoihin tai vastakkaisiin ääripäihin. Useimmiten termiä käytetään sähkömagnetismissa, jossa se kuvaa sähköisten tai magneettisten kenttien suuntaa ja ominaisuuksia. Esimerkiksi paristossa on positiivinen ja negatiivinen napa, ja magneettien pohjois- ja etelänapa ovat esimerkkejä polaarisuudesta.

Kemiallisesti polaarisuus liittyy molekyylien sähköisiin varausjakaumiin. Poolisessa molekyylissä elektronit jakautuvat epätasaisesti, jolloin molekyylin toiselle puolelle muodostuu osittainen negatiivinen varaus ja toiselle puolelle osittainen positiivinen varaus. Tämä johtuu atomien erilaisesta elektronegatiivisuudesta. Pooliset molekyylit, kuten vesi, pystyvät muodostamaan vetysidoksia, mikä vaikuttaa merkittävästi niiden fysikaalisiin ominaisuuksiin, kuten sulamis- ja kiehumispisteisiin. Poolittomat molekyylit sen sijaan jakavat elektronit tasaisemmin eivätkä muodosta pysyviä varaustasapainoja.

Geografiassa polaarisuus liittyy maapallon napoihin, pohjois- ja etelänavan alueisiin. Nämä alueet eroavat muusta maapallosta merkittävästi ilmastonsa, jääpeitteensä ja luontonsa puolesta. Myös auringon säteilyn määrä on navoilla vähäisempää, mikä vaikuttaa pitkiin pimeisiin ja valoisiin jaksoihin vuodenaikojen mukaan. Termiä voidaan käyttää myös yleisemmin kuvaamaan minkä tahansa järjestelmän vastakkaisia tai täysin erilaisia osia tai ominaisuuksia.