Pluralisointisäännöt

Pluralisointisäännöt kuvaavat, miten suomen kielessä substantiivit ja muut sanatyypit taivutetaan monikkoon. Pääsääntö on, että nominatiivin monikko muodostetaan lisäämällä loppu -t sanan vartaloon. Esimerkkejä: talo -> talot, koira -> koirat, kirja -> kirjat. Sanojen vartaloissa voi esiintyä pieniä muutoksia monikkomuodon muodostuessa, esimerkiksi äänteiden sopeutumisen tai konsonanttivaihdosten vuoksi.

Epäsäännöllisiä monikkoja ovat muun muassa mies -> miehet, nainen -> naiset, lapsi -> lapset, ovi -> ovet ja vesi -> vedet. Näissä sanoissa sekä äänne- että mallimuutokset voivat vaikuttaa lopulliseen muotoon, mistä syystä osaa sanoista pitää opetella erikseen.

Numerot vaikuttavat taivutukseen. 2–4 määrissä substantiivi on tavallisesti partitiivimuodossa yksikössä (esim. kaksi koiraa). 5 tai enemmän määrissä käytetään partitiivimuotoa monikossa (esim. viisi koiria). Nämä muodot voivat poiketa nominatiivin monikosta, joten tilan ja merkityksen kannalta on tärkeää tietää, millaisesta luvusta on kyse.

Lyhyesti: monikon perusmuoto Suomessa muodostetaan lisäämällä -t, mutta joillakin sanoilla taivutus poikkeaa tai sisältää stemmin muutoksia. Lisäksi lukusanojen yhteydessä käytetään erityisiä partitiivimuodon muotoja, jotka riippuvat luvusta. Epäsäännölliset poikkeukset, kuten miehet, naiset, lapset, ovet ja vedet, on opittava erikseen.