Plasmakalvoa

Plasmakalvoa, eli solukalvoa, on kaikkien solujen ulkoinen rajapinta. Se erottelee solun sisätilat ulkoisesta ympäristöstä ja säätelee aineiden liikkumista soluun sekä siitä pois. Kalvo muodostuu fosfolipidien kaksikerroksesta, johon upotettuna on proteiineja sekä kolesterolia ja glykolipidejä. Ulkopinnalla esiintyy usein glykoproteiineja ja glykolipidejä, jotka muodostavat glykokalvon.

Rakenne ja ominaisuudet: Fluid mosaic -mallin mukaan lipidejä ja proteiineja voi liukua sivuttain kalvon sisällä, mikä antaa kalvolle joustavuutta ja dynaamisuutta. Kalvon koostumus on osittain asymmetrinen: ulko- ja sisäpuolen molekyylit eroavat toisistaan.

Toiminnot: plasmakalvo toimii eristeenä ja säätelee aineiden kulkua diffuusion, kanavien ja kuljettajien sekä aktiivisen kuljetuksen kautta. Se vastaanottaa signaaleja reseptoreiden kautta, mahdollistaa solujen väliset kontaktit ja toimii kiinnitys- ja signaalialustana sitoutuen sytoskeletoniin sekä muihin kalvoproteiineihin.

Kalvopotentiaali ja kuljetus: ionien eron luoma kalvon yli oleva sähköinen potentiaali vaikuttaa solujen toimintaan. Monilla soluilla Na+/K+-ATPasi ylläpitää tätä ionitasapainoa ja tukee sähköisiä signaaleja.

Erityishuomio: Kasvi- ja sienisoluilla plasmakalvon ympärillä on soluseinä, joka antaa tukevuutta ja muodon; kasveilla plasmodesmata mahdollistavat solujen välisen kommunikaation.