Planeettafysiikka

Planeettafysiikka on seisminen ja kansallinen tiede, joka tutkii planeettojen, niiden kehittymisen, dynamiikan ja ympäristön fysikaalisia ominaisuuksia. Tämän lisäksi se kattaa planeettojen sekä niiden kiertorakenteen, magneettikenttien muodostumisen ja säteilemisen. Planeettafysiikan tutkimus perustuu sekä säätelnäytteisiin, kuten hawkerien ja satelliittien tuottamiin mittauksiin, että laboratoriokokeisiin ja teoreettiseen mallinnukseen.

Planeettojen rannoista ja geologisista ominaisuuksista saa tietoa useista sovelluksista. Lähde- ja massasaatio auttavat luomaan yhtenäisen kuvan planeettojen muodostumisesta, kun taas kliimatiedolla ja atmosfäärisääntelyllä voidaan mallintaa, miten planettien lämpötila ja säde vaikuttaa niiden ekosysteemeihin. Maanmuuntajien tutkimus, kuten magneettikenttien syntyminen, on oleellinen tekijä, joka voi selventää, miksi joillakin planeetoilla on voimakkaita magnettialueita, kun taas toiset eivät.

Planeettafysiikka on tiiviisti yhteydessä muu vanhempi fysikaalan alaan, kun kunkoista kyse on astrofysiikassa, geofysiikassa sekä kinematiikassa ja tekurokontakteissa. Tieteen edistymisen myötä lisääntyneet mittausmenetelmät (esimerkiksi ROSINA-sensorit Kuulun komeetassa) sekä koneoppimista hyödyntävät analyysityökalut laajentavat näkemystämme planeettojen dynamiikasta ja galaksinhistoriasta.