Pisteyttäminen

Pisteyttäminen tarkoittaa kirjoitetun tekstin välimerkkien käyttämistä siten, että lauseet ja ajatukset erottuvat selvästi. Merkit antavat rakennetta, rytmiä ja luettavuutta sekä ohjaavat lukijan tulkintaa. Pisteyttäminen on sekä kielellinen että typografinen käytäntö, ja se noudattaa kielen yleisiä sääntöjä sekä julkaisutyylien ohjeita. Eri tilanteet, kuten virallinen teksti, verkkoteksti ja sanomalehdet, voivat edellyttää erilaisia konventioita, mutta perusperiaate on sama: merkinnät tukevat ymmärrettävyyttä.

Yleisimmät merkit ovat piste (.), pilkku (,), kysymysmerkki (?), huudahdusmerkki (!), sekä välimerkkejä kuten puolipiste (;) ja kaksoispiste (:). Muita tärkeitä merkkejä ovat väliviiva (–) ja ellipsi (...). Piste käytetään lauseen lopussa; pilkku jakaa lauseen osiin ja helpottaa luettavuutta. Puolipiste ja kaksoispiste organisoivat pidempiä lauseita tai luetteloita. Lainausmerkit ilmestyvät lainatessa tai korostettaessa.

Suomen oikeakielessä numerointi- ja desimaalierotukset tapahtuvat pilkun avulla: desimaaliluvut kirjoitetaan 3,14. Lauseen lopetusmerkki on piste, kysymysmerkki tai huudahdusmerkki. Lyhenteet voivat päättyä pisteeseen joissakin yhteyksissä, mutta ohjeistus vaihtelee julkaisutavan mukaan. Yleiset ohjeet ohjaavat merkkejä ja niiden käyttöä, ja tyylin tulee olla johdonmukainen koko tekstissä.

Erityispiirteet: verkkotekstissä välimerkkien on säilytettävä luettavuus ja visuaalinen selkeys. Pisteyttäminen ei ole vain tekninen toimenpide vaan osa kirjoituksen rytmiä ja ilmaisua. Käytännön työkalut ja oppaat auttavat sovittamaan merkit kielen ja julkaisutavan mukaan.