Pistevarjostus

Pistevarjostus on piirustuksen ja grafiikan varjostusmenetelmä, jossa kuvan tonaaliset erot rakennetaan pienien pisteiden avulla. Termi koostuu sanoista piste ja varjostus, ja sitä käytetään kuvaamaan tekniikoita, joissa varjo syntyy pisteiden tiheyden, koon ja sijoittelun muuttuessa. Pistevarjostus muistuttaa sekä stipplingiä että pointillismia ja sitä voidaan toteuttaa sekä mustavalkoisena että värillisenä.

Periaatteensa mukaan suuremmat ja tiheämmät pisteet tuottavat tummempia alueita, harvemmat tai pienemmät pisteet vaativat vaaleampia alueita. Pisteiden muoto, koko, etäisyys ja rytmi vaikuttavat kuvan ilmeeseen. Digitaalisessa työssä pistevarjostus voidaan toteuttaa rasterin, halftone- tai pistemuodostelmien avulla sekä erillisinä kerroksina.

Käyttökohteet ovat taidepiirustukset, sarjakuvat, julistegrafiikka sekä jäljennökset ja painatukset. Prosessi alkaa tonaalisen arvon kartoittamisesta ja sijoitettujen pisteiden suunnittelusta; usein pisteet asetellaan kerroksittain tai järjestetään toistuvien kuvioiden mukaan. Erilaisia alueita voidaan hallita muokkaamalla pisteiden tiheyttä, kokoa ja orientaatiota.

Vahvuuksia ovat pehmeät siirtymät ja hallitut kontrastit sekä omaleimainen visuaalinen ilme. Haittoja ovat työmäärä ja vaativuus: tekniikka voi olla aikaa vievä, ja siitä riippuva tulostus- tai näytön resoluutio on riittävä, jotta yksittäiset pisteet säilyttävät tarkkuutensa suurikokoisessa työssä.

Historiaan pistevarjostus liittyy 1800-luvun stippläykseen ja pointillismiin, ja sitä on käytetty laajasti painotuotteissa ennen digitaalista aikakautta. Nykyään sitä hyödynnetään sekä perinteisissä että digitaalisissa prosesseissa osana kuvitusta, sarjakuvia ja graafista suunnittelua.