Pintalaskimotukokset

Pintalaskimotukokset ovat pintalaskimoiden tulehduksen yhteydessä muodostuvia veritulppia, jotka esiintyvät yleisimmin alaraajoissa, erityisesti varikoosialueilla. Tilaa kutsutaan usein superfisaalikvenitukokseksi. Useimmiten se on lievä ja paranee itsestään muutamassa viikossa, mutta tummanpunainen, kipeä ja arkuus voidaan lokalisoida pitkänkin alueen varressa. Harvinaisissa tapauksissa tukos voi laajentua syviin laskimoihin tai aiheuttaa komplikaatioita.

Syy ja riskitekijät vaihtelevat, mutta yleisiä tekijöitä ovat varisotaipumus, laskimojen verenkierron hidastuminen, äkillinen rasitus tai lentomatkat, leikkaukset ja sairauksien jälkeen, raskauden ja suun kautta käytettävät hormonaaliset ehkäisy- tai vaihdevuodet, tupakointi, laihtuvuus sekä pitkäaikainen immobilisaatio.

Oireet ja tutkiminen koostuvat punoituksesta, lämmön tunteesta, jännitteestä tai tuntuvasta punottavasta ja kiinteästä laskimosta sekä epämukavuudesta jalassa. Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen, ja toisinaan käytetään duplex-ultraäänitutkimusta poissulkemaan syvä laskimotukos ja arvioimaan tukoksen laajuus.

Hoito on useimmiten oireenmukaista ja kotihoitoon perustuvaa: lepo, jalkojen kohoasento, kompressiosukat tai -hauteet sekä tulehduskipulääkkeet kivun ja tulehduksen lievittämiseksi. Lievittääkseen oireita voidaan käyttää paikallista lämpöä. Jos tukos on laaja, sijaitsee proksimaalisesti, liittyy syvään laskimoon tai potilaalla on korkea komplikaatioriski, harkitaan verenohennuslääkitystä (esim. lyhytkestoisesti aloittavaa hepariinia tai suora verenohennuslääkettä). Varhaisemman vuodon riskit ja seurannan tarve arvioidaan yksilöllisesti.

Ennuste on yleensä hyvä: oireet lieventyvät ajan myötä ja toistuvia tapauksia voi esiintyä, erityisesti varikoosipotilailla. Potilaan tulisi hakeutua hoitoon, jos jalan turvotus liittyy voimakasta kipua, hengenahdistusta, rintakipua tai jos epäillään syvää laskimoa.