punoituksesta

Punoitus on ihon tai limakalvojen punertava värimuutos, jonka taustalla on verenkierron lisääntyminen ja verisuonten laajeneminen ihon pinnalla. Ilmiö voi olla tilapäistä ja fysiologista, esimerkiksi lämpimässä ilmassa, fyysisen rasituksen yhteydessä tai tunneperäisen reaktionin vuoksi, tai pitkäkestoisempaa ja sairauteen viittaavaa.

Punoitukseen liittyviä syitä ovat sekä fysiologiset että patologiset. Fysiologisia ovat esimerkiksi lämpö, rasitus, alkoholin nauttiminen sekä voimakas tunteiden reaktio. Patologisia syitä voivat olla auringon UV-säteily aiheuttama punoitus (palamisen ja phototreksian kaltainen), ihosairaudet kuten ruusufinna (ruusufinni), atooppinen tai kontaktihottuma, infektiot sekä lääkkeiden aiheuttama vasodilataatio.

Mekanismina punoitus johtuu ensisijaisesti ihon pintaverenkierron lisääntyneestä määrästä, kun verisuonet laajenevat. Tulehdusreaktiot voivat voimistaa punoitusta välittäjäaineiden, kuten histamiinin ja prostaglandiinin, vaikutuksesta. Eri punoituksen muodot eroavat ulkonäöltään ja kestoltaan: tilapäinen kasvojen punastus versus pitkäkestoinen, laajentunut punainen alue.

Diagnoosi on yleisesti kliininen ja perustuu ihon ulkonäköön sekä potilaan kuvaamiin taustatekijöihin. Jos punoitus on toistuvaa, pitkäkestoista tai siihen liittyy kutinaa, kipua tai turvotusta, kannattaa hakeutua lääkärin arvioon. Hoito kohdistuu syyn mukaan: lievissä tilapäisissä tapauksissa esimerkiksi viilentäminen ja UV-suojan käyttö voivat riittää; ihosairauksien, kuten ruusufinnin, hoidossa käytetään lääketieteellisiä ihonhoitotuotteita ja mahdollisesti lääkitystä lääkärin ohjein; allergisiin punoituksiin voidaan tarvita antihistamiinilääkkeitä; pitkäkestoisen punoituksen ehkäisyyn kuuluu laukaisutekijöiden välttäminen ja ihon suojaminen.