Pintakäsittelyinä

Pintakäsittelyinä tarkoitetaan menetelmiä, joilla kappaleen pinnalle muodostetaan suoja- tai ilmekerros tai muutetaan pinnan ominaisuuksia. Tavoitteina ovat korroosionkestävyyden parantaminen, kulutuksen kesto, tarttuvuuden ja puhdistettavuuden parantaminen sekä estetiikan muokkaaminen. Pintakäsittelyt kohdistuvat usein metallipinnoille, kuten teräkselle, alumiinille ja kuparille, mutta niitä voidaan soveltaa myös muoveihin ja komposiitteihin.

Yleisimmät pintakäsittelymenetelmät voidaan jakaa mekaanisiin ja kemiallisiin sekä polymeerisiin käsittelyihin sekä yhdistelmiin. Mekaanisia käsittelyjä ovat esikäsittelyt, hionta ja kiillotus sekä pohjamaalaus. Kemialliset ja elektrolyyttiset käsittelyt sisältävät galvaaniset pinnoitteet (sinkitys, nikkelöinti, kromaus), anodoinnin alumiinille sekä passivoinnin tai phosphointi sekä muun konversiopohjaisen pinnoitteen. Polymeeriset pinnoitteet kattavat maalaamisen, lakkaamisen, pulverimaalauksen sekä orgaaniset ja keraamis-pohjaiset pinnoitteet kuten PVD/CVD. Eri menetelmät antavat erilaisia ominaisuuksia, kuten korkeaa vastustuskykyä ruostetta vastaan, parempaa kulutuskestävyyttä tai uusien ilmeiden luomisen.

Prosessi alkaa usein puhdistuksella ja esikäsittelyllä, jonka jälkeen valittu pinnoite levitetään ja kovetetaan tai kuivataan. Laadunvarmistus voidaan hoitaa tarkastuksilla ja paksuusmittauksilla sekä suorituskykytesteillä. Pintakäsittelyiden valintaan vaikuttavat materiaali, käyttökohde, ympäristöolosuhteet sekä taloudelliset seikat. Kansainväliset standardit ja ympäristövaatimukset ohjaavat sekä menetelmiä että aineiden valintaa.