Pinnoittein

Pinnoittein ovat ohuita kerroksia, jotka on levitetty pinnalle muuttaakseen tai parantaakseen sen ominaisuuksia sekä ulkonäköä. Ne voivat suojata alustan korroosiolta, kulumiselta tai korkeilta lämpötiloilta, tarjota sähköisiä eristys- tai johtavuusominaisuuksia sekä vaikuttaa visuaaliseen ilmeeseen. Pinnoitteet voivat olla epäorgaanisia, orgaanisia tai komposiittisia ja niitä käytetään laajasti metallien, muovien ja keramisten pintojen käsittelyssä. Paksuus vaihtelee millimetrin osa-asteista nanometreihin käyttökohteen mukaan.

Pinnoite- ja pinnoitusmenetelmät jakautuvat useisiin luokkiin. Epäorgaaniset ja metallipohjaiset pinnoitteet syntyvät esimerkiksi galvanoinnissa tai elektroless-levityksessä. Ceramic- ja metallipinnoitteet voidaan tuottaa PVD- tai CVD-prosesseissa sekä termisessä ruiskutuksessa. Orgaaniset pinnoitteet (esim. epoxy-, polyuretaan- tai fluoropolymeeripinnoitteet) levitetään märkä-, maalaus- tai dispergointimenetelmillä, ja niitä voidaan yhdistää kerrosten monimutkaisiksi järjestelmiksi.

Ominaisuudet ja laadunvarmistus liittyvät kerroksen paksuuteen, adheesioon, kovuuteen, kulutuskestävyyteen ja korroosiosuojaukseen. Tärkeitä kokeita ovat paksuusmittaukset, adheesiotestit, kulutuskokeet sekä korroosiokokeet.

Sovelluksissa pinnoitteet ovat keskeisiä rakennus-, autoteollisuus-, ilmaston- ja elektroniikka- sekä lääketieteelliset alat. Ympäristö- ja terveysvaatimukset, kuten RoHS- ja REACH-säädökset sekä kromi(VI) -rajoitukset, ohjaavat käytäntöjä ja vaihtoehtojen kehittämistä. Pinnoitteiden ala kehittyy jatkuvasti nanokerrosten, monikerrospinnoitteiden sekä kestävämpien ja ympäristöystävällisempien materiaalien suuntaan.