Pimeänäköteknologiaa

Pimeänäköteknologia viittaa laitteisiin ja menetelmiin, jotka mahdollistavat näkemisen hämärässä tai täydellisessä pimeydessä. Se perustuu yleensä kahden pääperiaatteen hyödyntämiseen: valonvahvistukseen tai lämpösäteilyn havaitsemiseen.

Valonvahvistustekniikka kerää ja vahvistaa olemassa olevaa heikkoa valoa, kuten tähtien tai kuun valoa. Tämä tehdään usein kuvaputken avulla, joka muuntaa fotonit elektroneiksi, vahvistaa ne ja muuntaa ne takaisin valokuviksi. Tuloksena on vihertävä kuva, joka vastaa ihmisen silmän näkemää, mutta selkeämmin. Tätä teknologiaa käytetään laajalti sotilas- ja lainvalvontatehtävissä.

Lämpökamerat puolestaan havaitsevat kohteen lähettämän lämpösäteilyn, joka on sähkömagneettista säteilyä infrapunaspektrialueella. Kaikki esineet, joiden lämpötila on absoluuttisen nollapisteen yläpuolella, säteilevät lämpöä. Lämpökamerat muuttavat tämän säteilyn visuaaliseksi kuvaksi, jossa eri lämpötilat esitetään eri värein tai sävyin. Tämä mahdollistaa esimerkiksi ihmisten tai eläinten havaitsemisen täydellisessä pimeydessä, savussa tai sumussa. Lämpökuvantamista käytetään muun muassa pelastustoimissa, turvallisuudessa ja rakennusten energiatarkastuksissa.

Monet modernit pimeänäkölaittteet yhdistävät molempia teknologioita tai tarjoavat erilaisia näkötiloja käyttötarkoituksen mukaan. Pimeänäköteknologian kehitys on nopeaa, ja laitteista on tullut entistä pienempiä, tehokkaampia ja edullisempia, mikä laajentaa niiden käyttömahdollisuuksia myös siviilikäytössä.