Pikkuaivokuoren

Pikkuaivokuori on pikkuaivojen ulkokuori, joka peittää niiden pinnan. Se koostuu kolmesta histologisesta kerroksesta: molekyylikerros, Purkinje-solu-kerros ja granulokerros. Kerrokset mahdollistavat pikkuaivojen sensorisen ja motorisen informaation käsittelyn sekä liikkeen ajoituksen hienosäädön.

Molekyylikerros on uloin kerros, jossa Purkinje-soluilla on laaja dendriittiverkosto. Siellä kulkevat myös granulosoluista tulevat parallel-fibers sekä paikallisten interneuroneiden synapsit, kuten stellate- ja basket-soluja. Purkinje-solu-kerros puolestaan sisältää runsaasti Purkinje-soluja, joiden aksonit kulkevat syviin pikkuaivojen tumakkeisiin ja muodostavat pikkuaivojen pääulostulon. Granulokerros on innermmais kerros, jossa on lukuisat granule- ja Golgi-soluja, sekä niiden muodostamia synapseja molekyylikerroksessa.

Pikkuaivokuoreen saapuvat afferentit ovat kaksijakoiset: mossy-fiberit ja climbing-fiberit. Mossy-fiberit tulevat pääasiassa pontiinin biositeistä, spinocerebellaarisista radatista sekä vestibulaarijärjestelmästä, ja ne synapsoivat granulokerroksen kautta Purkinje-soluissa. Climbing-fiberit ovat peräisin inferior olivaryn tumakkeesta ja ne tuovat erityisen voimakasta signaalia Purkinje-soluisiin.

Pikkuaivokuoren ainoa suora ulostulo on Purkinje-soluista, joiden axonit inhiboivat syviä pikkuaivojen tumakkeita. Nämä tumakkeet yhdistävät pikkuaivot a thalamus- ja aivorunko-ohjauksessa, mikä välittää signaalit keskushermostoon.

Pikkuaivokuoren tunnetuin tehtävä on liikkeen koordinaatio ja ajoitus sekä motorinen oppiminen. Sillä on myös roolie kognitiivisissa ja emotionaalisissa prosesseissa. Vauriot voivat aiheuttaa ataksia, dysmetriaa, intention tremoria sekä hypotoniaa.