histologisesta

Histologisesta viittaa histologiaan ja histologisiin tutkimuksiin. Histologia on biologian ja lääketieteen ala, joka tutkii solujen ja kudosten mikroskooppista rakennetta sekä kudosten kehitystä ja toimintaa ihmisillä ja muilla organismeilla.

Keskeinen menetelmällinen perusta on kudosnäytteiden valmistus. Näyte kerätään kudoksena tai soluina. Näytteen kiinnittäminen eli fixaatio tehdään yleensä neutraalilla formalinilla, jotta kudos säilyy. Tämän jälkeen kudos käsitellään, upotetaan parafiinissa, leikataan ohuiksi viipaleiksi mikrotomilla ja jaetaan lasilevylle. Väritykset aloitetaan yleisellä hematoksiliini-eosina (H&E) -värjäyksellä, joka korostaa tumaa ja sytoplasmaa. Erikoisvärejä käytetään korostamaan tiettyjä rakenteita, kuten rasvoja tai*** muita komponentteja. Immunohistokemia ja in situ hybridisaatio kohdistavat värinnytejä spesifisiin proteiinien tai RNA:n ilmentymiin. Tutkimusta tukevat myös elektronimikroskopia ja molekyylibiologian menetelmät.

Sovellukset: Histologia on klinisessa diagnostiikassa keskeinen osa histopatologiaa, jossa kudosten rakenteen muutokset tulkitaan patologian näkökulmasta. Tutkimuksessa histologia tukee kehitysbiologian, fysiologian ja sairauksien mekanismien ymmärtämistä sekä lääketieteen koulutusta.

Histologia jaettu useisiin ala- ja erityisalojen kautta, kuten epiteeli-, side- ja lihaskudosten sekä elinrakenteiden tarkkailuun. Histopatologia eroaa histologiasta siinä, että siinä keskitytään sairauksien rakenteellisiin muutoksiin kudoksissa.

Historian katsaus: Histologian kehitys sai vauhtia 1800-luvulla mikroskoopin teknologian parantuessa. Keskeisiä edistäjiä olivat Rudolf Virchow ja monet muut tutkijat, ja ajan myötä menetelmät laajentuivat immunohistokemian sekä molekyylibiologian suuntiin.