Pienikasvuisuutta

Pienikasvuisuus viittaa tilaan, jossa lapsen pituus jää merkittävästi alle samanikäisten ja -sukupuolisten lasten keskimääräisen pituuden. Tätä arvioidaan yleensä vertaamalla lapsen pituutta kasvu-käyriin, joissa 3. persentiiliä tai sitä alempana oleva pituus katsotaan pienikasvuiseksi. On tärkeää erottaa toisistaan perinnöllinen pienikasvuisuus, jossa lapsi on terve ja kasvaa oman perimänsä mukaisesti, sekä patologinen pienikasvuisuus, joka johtuu jostain taustalla olevasta sairaudesta tai häiriöstä.

Patologisen pienikasvuisuuden syitä on monia. Ne voivat liittyä hormonaalisiin häiriöihin, kuten kasvuhormonin puutteeseen tai kilpirauhasen vajaatoimintaan. Myös krooniset sairaudet, kuten keliakia, munuaissairaudet tai sydänviat, voivat hidastaa kasvua. Geneettiset syndroomat, kuten Downin syndrooma tai Turnerin syndrooma, ovat myös yleisiä pienikasvuisuuden syitä. Lapsen ravitsemustila ja unen laatu vaikuttavat myös kasvuun. Psykososiaalinen deprivaatio, eli pitkäaikainen emotionaalinen tai sosiaalinen puute, voi joissakin tapauksissa myös aiheuttaa kasvuviivettä.

Pienikasvuisuuden syyn selvittämiseksi lapsi tutkitaan lääketieteellisesti. Tutkimukset voivat sisältää verikokeita, luustoikäarvioita, hormonitutkimuksia ja kuvantamistutkimuksia. Hoidon tavoitteena on ensisijaisesti parantaa lapsen yleistä terveyttä ja hyvinvointia. Jos pienikasvuisuus johtuu tunnistettavasta sairaudesta, sen hoitaminen voi korjata kasvuhäiriön. Joissakin tapauksissa, kuten kasvuhormonin puutteessa, voidaan harkita kasvuhormonikorvaushoitoa. Varhainen tunnistaminen ja asianmukainen hoito ovat tärkeitä lapsen terveyden ja kehityksen kannalta.