Phenothiazinelääkkeet

Phenothiazinelääkkeet, tunnettuja myös fenotiatsiineina, ovat eräs vanhimmista ja laajimmin käytetyistä psykoosilääkkeiden ryhmistä. Niitä käytetään ensisijaisesti skitsofrenian ja muiden psykoottisten häiriöiden hoitoon, mutta niitä voidaan määrätä myös muihin tiloihin, kuten vaikeaan pahoinvointiin ja oksenteluun sekä joihinkin ahdistuneisuushäiriöihin.

Kemiallisesti fenotiatsiinilääkkeet perustuvat fenotiatsiini-nimiseen yhdisteeseen, johon on liitetty erilaisia sivuketjuja, jotka vaikuttavat niiden farmakologisiin ominaisuuksiin ja tehoon. Näiden lääkkeiden vaikutusmekanismi liittyy pääasiassa dopamiinireseptorien, erityisesti D2-reseptorien, salpaamiseen aivoissa. Dopamiinin toiminnan vähentäminen on keskeistä psykoottisten oireiden, kuten harhaluulojen ja aistiharhojen, lievittämisessä.

Fenotiatsiinilääkkeitä on useita, ja ne jaetaan usein sen mukaan, ovatko ne matalatehoisia vai korkeatehoisia. Matalatehoiset fenotiatsiinilääkkeet, kuten klooripromatsiini, ovat tehokkaita rauhoittavina aineina ja auttavat hallitsemaan levottomuutta ja aggressiivisuutta, mutta niiden antipsyykkinen teho on vähäisempi kuin korkeatehoisilla. Korkeatehoiset fenotiatsiinilääkkeet, kuten trifluoperatsiini ja flufenatsiini, ovat tehokkaampia psykoottisten oireiden hoidossa, mutta voivat aiheuttaa enemmän neurologisia sivuvaikutuksia.

Yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat uneliaisuus, suun kuivuminen, ummetus ja näköhäiriöt. Lisäksi neurologiset sivuvaikutukset, kuten tardiivi dyskinesia (pysyvät tahattomat liikkeet) ja ekstrapyramidaalioireet (liikkeiden jäykkyys ja vapina), ovat mahdollisia, erityisesti pitkäaikaisessa käytössä tai korkeilla annoksilla. Fenotiatsiinilääkkeet voivat myös vaikuttaa verenpaineeseen ja sydämen toimintaan. Vaikka ne ovat olleet merkittävässä roolissa mielenterveyden hoidossa, niiden käyttöä on vähentynyt uusien, vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttavien antipsykoottien, kuten atyyppisten psykoosilääkkeiden, tultua markkinoille.