Perusnäkemyksiä

Perusnäkemyksiä on termi, jolla viitataan tutkimus-, filosofia- tai ajattelutavan taustalla oleviin peruslähtökohtiin, oletuksiin ja arvoihin, jotka ohjaavat käsitteiden muodostamista, menetelmien valintaa sekä tulkintojen suuntaa. Sanan 'perus-' tarkoittaa perustavaa laatua olevaa, ja 'näkemyksiä' viittaa näkökulmiin tai käsityksiin.

Käytännössä perusnäkemykset muodostavat kriteeristön, jonka mukaan tutkija hahmottaa ilmiön ja valitsee aiheeseen liittyvät välineet ja menetelmät. Ne voivat liittyä tieteenala- tai tieteenfilosofisiin periaatteisiin, kuten empirismin, rationalismin, kriittisyyden tai konstruktionismin suuntiin, tai ne voivat ilmetä tutkimuspainotuksina, esimerkiksi painottamalla yhteiskunnallista kontekstia, subjektiivista tulkintaa tai objektiivista mittaamista.

Perusnäkemykset vaikuttavat myös tutkimuksen kysymyksiin, data-analyysiin ja tulosten tulkintaan sekä siihen, miten tuloksia arvioidaan. Ne voivat muuttua keskusteluissa, vertaisarvioinneissa tai uusien empiriatietojen myötä, ja siksi niiden kriittinen tarkastelu nähdään olennaisena osana tieteellistä työskentelyä.

Käytännössä tutkijat pyrkivät tunnistamaan omat perusnäkemyksensä ja ilmaisemaan ne selkeästi, jotta muut voivat arvioida tutkimuksen perusteita ja mahdollisia rajoitteita. Perusnäkemykset ovat siten paitsi teoreettisia lähtökohtia, myös tekijöitä, jotka muovaavat tieteen kehittymistä ja tiedon tulkintaa.