Personoinnin

Personoinnin (englanniksi personification) on kielikuva, jossa inhimillisiä ominaisuuksia, tekoja tai tunteita annetaan ei-inhimillisille kohteille, kuten esineille, luonnonilmiöille tai abstraktioille. Se auttaa elävöittämään kuvauksen ja luo rivien väliin lähestyttävyyttä sekä vahvistaa lukijan kuvatilaa.

Se on yleinen ilmaisutapa sekä kaunokirjallisuudessa että puheessa. Personifiointi voi kohdata niin runoudessa kuin prosaissakin, ja sitä käytetään sekä kuvailemaan konkreettisia ilmiöitä että tekemään abstraktit käsitteet miellekämmiksi.

Erotus antropomorfismiin: antropomorfismi antaa ihmis-/eläinpiirteitä eläville olennoille tai esineille usein konkreettisesti ja narratiivisesti. Personointi on laajempi ja voi olla enemmän kielikuva kuin konkreettinen toimija.

Historia ja sovellukset: personifiointi on antiikin kirjallisuudessa yleistä; esimerkiksi Aika, Yö ja Kuolema esiintyvät usein ihmisolennojen kaltaisina hahmoina. Nykyaikaisessa kirjallisuudessa, elokuvissa, mainonnassa ja mediallisessa viestinnässä personifiointi auttaa tekemään tunteet tai ilmiöt helpommin ymmärrettäviä.

Esimerkki ja vaikutus: "Aika on armoton" tai "Tuuli kuiskasi" ovat tavallisia esimerkkejä. Personoinnin keinot voivat herättää empatiaa, luoda motiiveja tai lisätä retorista voimaa, mutta liiallisena ne voivat tuntua kliseisiltä tai yksinkertaistavilta.