Peilisolujärjestelmä

Peilisolujärjestelmä on aivoverkko, joka koostuu peilisoluista ja niihin liittyvistä aivokuorikerroksista. Sen solut aktivoituvat sekä suoritettaessa samankaltainen toiminto että havainnoitaessa toinen henkilö suorittamassa samaa toimintaa. Tutkimuksen ensisijainen havainto tehtiin apinoilla havaitsemaan ja jäljittelemään esineiden käsittelyä; tiettyjen solujen vaste oli sama sekä toiminnan suorittamisen että toisen toiminnan havainnoinnin aikana.

Alkuperäinen löytö liittyi primataiva primaarisen motorisen sekä premotorisen korteksin alueisiin. Apinoilla peilisolut ovat suurin piirtein esioperturaalisen ja ventraalisen premotoriisen alueen alueilla, erityisesti F5-alueella. Ihmisillä vastaavat toiminnat eivät ole yhtä yksittäisiä soluryhmiä lukuun ottamatta, vaan peilisolujärjestelmä rakentuu laajemmasta verkosta: inferior frontal gyrus (erityisesti pars opercularis, brocan alueen homologi) sekä posteriorinen parietaalilohkon alueet (inferior parietal lobule). Lisäksi terminaaliset alueet, kuten superior temporal sulcus, osallistuvat toiminnan havainnointiin ja biologisten liikkeiden prosessointiin.

Toiminta ja merkitys. Peilisolujärjestelmän on ehdotettu mahdollistavan toisen henkilön toiminnan ymmärtämisen, oppimisen katsomalla sekä tahdonalaisen toiminnan jäljittelemisen. Tämä verkko on ajatettu tukevan sosiaalista vuorovaikutusta, empatiaa sekä kielen kehitystä ja oppimista havainnoimalla.

Kritiikki ja rajoitukset. Tutkimus on aiheuttanut keskustelua siitä, kuinka välttämätön ja yleispätevä peilisolujärjestelmä on toimintojen ymmärtämisessä. Toimintalähtöinen aktivaatio ei aina osoita välitöntä syy-seuraussuhdetta, ja suuret yksilölliset sekä tehtäväkohtaiset vaihtelut ovat lisänneet tulosten tulkinnan monimutkaisuutta. Klinikassa yhteyksiä autismiin ja sosiaaliseen käsittelemiseen on ehdotettu, mutta tulokset ovat ristiriitaisia eikä peilisolujärjestelmän osuutta pidetä yksiselitteisesti syynä kaikissa tapauksissa.

Yhteenveto. Peilisolujärjestelmä kuvaa aivoverkkoa, joka liittyy toiminnan havaitsemiseen, jäljentämiseen ja sosiaaliseen ymmärtämiseen. Sen tarkka rooli ja laajuus ovat edelleen tutkimuksen kohteena, ja käsitys perustuu sekä eläinmallien että ihmistutkimusten yhdistelmään.