Pehmytkudokset

Pehmytkudokset ovat kehon pehmeitä kudoksia, jotka ympäröivät, tukevat ja mahdollistavat liikkeen sekä osallistuvat aineenvaihduntaan ja lämmönsäätelyyn. Ne koostuvat pääosin lihaskudoksesta, rasvakudoksesta sekä side- ja tukikudoksesta sekä niihin liittyvästä verisuonista ja hermostosta.

Lihaskudos muodostaa voimanlähteen liikkeelle. Rasvakudos varastoi energiaa, eristää ja suojaa kehoa sekä antaa muotoa. Sidekudos tukee rakenteita, yhdistää kudoksia ja muodostaa jänteitä sekä nivelsiteitä sekä fasioita. Näiden pehmytkudosten toimintaan osallistuu lisäksi runsas verisuonitus ja hermosto, jotka tarjoavat happea, ravinteita ja viestintäa ajotietoa lihaksille ja muille kudoksille.

Pehmytkudosten ominaisuudet vaihtelevat: niiden elastisuus, kestokyky ja kyky toipua vaurioista vaikuttavat merkittävästi liikkuvuuteen ja terveyteen. Lihas- ja sidekudosten vammat, kuten venähdykset, revähdykset sekä rasva- tai hyytelökudosten häiriöt, ovat yleisimpiä pehmytkudosten vammoja. Kehittyminen ja paraneminen riippuvat kudostyypistä, verenkierron määrästä sekä ikä- ja regeneratiivisista tekijöistä. Embryologisesti pehmytkudokset muodostuvat suurimmaksi osaksi mesodermistä.

Terveydellisesti keskeistä on riittävä liikunta, riittävä verenkierto ja asianmukainen hoito vammautuneille kudoksille. Diagnostisessa kontekstissa pehmytkudosten vauriot arvioidaan kliinisen arvioinnin ohella kuvantamismenetelmillä, kuten magneetti- tai tietokonetomografialla.