Passiivisaggresiivinen

Passiivisaggresiivinen on käytösmalli, jossa yksilö ilmaisee tyytymättömyytensä, vastustuksensa tai negatiiviset tunteensa epäsuorasti sen sijaan, että hän ilmaisisi tunteensa suoraan. Tällainen käytös ilmenee usein hiljaisuuden, syyllistävien kommenttien, viivyttämisen tai tahallisena tehottomuutena. Passiivisaggresiivinen ei ole virallinen psykiatrinen diagnoosi, vaan yleinen kuvaus vuorovaikutuksen tavasta, jota tarkastellaan sekä vuorovaikutustutkimuksessa että kliinisessä psykologiassa.

Yleisimmät ilmentymät ovat hiljainen vastustus ja etäytyminen, viivästyneet vastaukset, tahallinen hitaus tehtävissä sekä kaksinaamaiset tai piilotetut loukkaukset, jotka kuulostavat kohteliaisilta mutta sisältävät epäonnistunutta viestiä. Myös jatkuva pikkukritiikki, syyttävä ilmaus sekä vähäiset, anteeksuvaiset reaktiot voivat olla osa passiivisaggresiivistä käytöstä. Näin vuorovaikutuksesta voi tulla vaikeampaa, koska suoraa konfliktia vältetään, mutta tunteet voivat purkautua epäsuorasti.

Taustatekijöitä voivat olla pelko konfliktista, tunteiden ilmaisun vaikeus, kontrollin menettämisen pelko sekä opitut vuorovaikutusmallit. Passiivisaggresiivinen käytös esiintyy usein lähisuhteissa, joissa turvallisuuden tunne on epävarma tai roolijako on jännittynyt. Se ei ole virallinen diagnoosi; kyseessä on vuorovaikutuksenlaatua kuvaava ilmiö, jota kuvataan psykologiassa ja sosiaalisessa tutkimuksessa.

Käytännön lähestymistapoja vuorovaikutuksen parantamiseksi ovat avoin ja suora viestintä, rajojen asettaminen sekä tunteiden ilmaisun tukeminen ilman syyllistämistä. Tarvittaessa voi auttaa vuorovaikutustaitojen koulutus tai terapia, erityisesti jos käytös muodostaa toistuvan ongelman tai vaikuttaa hyvinvointiin.