Passiivikomponenttien

Passiivikomponentit ovat elektroniikassa komponentteja, jotka eivät kykene tuottamaan sähköenergiaa tai vahvistamaan signaalia itsenäisesti. Ne voivat ainoastaan varastoida energiaa, vaimentaa tai suodattaa signaalia sekä kierrättää tai jakaa virtaa; ne eivät toimi aktiivisina voimanlähteinä. Passiivikomponenttien rooli on keskeinen sekä signaalin käsittelyssä että energian hallinnassa erilaisissa piireissä, kuten suotimissa, jännitetasonhallinnassa ja tehonsiirrossa.

Tavallisimmat passiivikomponentit ovat vastukset, kondensaattorit ja käämit. Vastus muuttaa virran ja jännitteen suhteen Ohmin lain kautta V = IR ja tarjoaa hallittua vastusta sekä tehotuhon. Vastuksia on saatavilla eri toleransseilla, teho- ja lämpötilakäyttäytymisillä, ja niitä käytetään suojauksissa, jakajissa sekä virran- ja jännitteen säätelyssä.

Kondensaattori varastoi energiaa sähkökentässä ja muuttaa signaalien taajuusvasteita sekä jännitteen tasausta. Kondensaattoreita on useita tyyppejä, kuten elektrolyyttejä, keramisia ja kalvokondensaattoreita, joilla on erilaiset ominaisuudet ja sovellukset. Niiden toimintaan vaikuttavat dielektrinen häviö, tilavuus, jännitekesto- ja lämpötilariippuvuus sekä mahdollinen ESR (johtojen vastus).

Käämi eli induktori varastoi energiaa magneettikentässä ja vaikuttaa sekä kytkentä- että suotomuotoihin. Induktori koostuu johtimesta ja ydinmateriaaliin vaikuttavilla ominaisuuksilla; sen keskeisiä parametreja ovat induktanssi, kytkentä- ja häviöt sekä mahdollinen käämin resistanssi.

Muita passiivisia komponentteja ovat esimerkiksi ferriittiset suodattimet, kytkinverkot ja varistorit, jotka voivat tarjota suojauksia, jännitteen rajoitusta tai suojausta ulkoisia shokkeja vastaan. Passiivikomponenttien ominaisuudet vaihtelevat lämpötilan, rakenteen ja valmistustavan mukaan, mikä on tärkeää suunnittelussa ja komponenttivalinnoissa.