Partisiippilauseessa

Partisiippilauseessa (partisiippilauseet) on alisteinen lause, jossa päälauseen ajan, tavan, syyn, ehdon tai muun lisätiedon ilmaisussa käytetään partisiippia sen sijaan, että käytettäisiin erillistä alistuskonjunktiota tai kieltomuotoa. Tämä rakenne tiivistää kielen ilmaisua ja voi korvata erillisen relatiivisen tai aikalauseen. Partisiippilauseet ovat yleisiä sekä kirjoitetussa että puhutussa suomenkielessä, ja niitä voidaan käyttää pääasiassa tavan, ajan, syyn, tuloksen tai soveltuvuuden ilmaisemiseen sekä viittaamaan samaan subjektiin kuin päälausessa.

Muodot ja käyttötavat voidaan jakaa yleisesti useampaan kategoriaan. Tavan ja ajan ilmaisemiseen käytetään usein presentin tai perfectin partisiippeja, esimerkiksi kuunnellen (tavan ilmaiseminen), ollessaan (tämänhetkinen olon tila) tai tehden (toiminnan toimeenpano). Esimerkkejä:

- Hän istui hiljaa, kuunnellen lintujen laulua. (tavan/menettelytapa)

- Kirjoittanut kirjansa, hän lähti ulos. (having written, päähenkilö sama)

- Hän meni nukkumaan luettuaan kirjan. (luettuaan = kirjan lukemisen jälkeen)

- Ollessaan nuori, hän matkusti paljon. (ajallinen vastine)

Partisiippilauseet voivat olla sekä adjektiivisia että adverbiaalisia ja voivat lisätä lauseen rytmiä sekä korostaa yhteyttä päälauseseen. Ne ovat erityisen yleisiä kirjallisessa ilmaisussa ja voivat vaatia huolellista ergonomiaa, jotta lauseen selkeys säilyy. Kokonaisuudessaan ne tarjoavat tiiviin keinon tiivistää toimintojen ketjuja ilman erillisiä alistuskonjunktioita.