Paretotehokkaat

Paretotehokkaat, tai pareto-tehokkaat tilat, ovat talousteorian käsite, jolla kuvataan resurssien jakautumista. Tilanne (tai jakautuminen) on pareto-tehokas, jos ei ole olemassa toista mahdollista jakautumista, joka parantaisi vähintään yhden osapuolen asemaa ilman, että kenenkään asema heikkenee. Toisin sanoen pareto-parannus on tilanne, jossa ainakin yhdelle ihmiselle saadaan parempi hyvinvointi ilman, että muiden hyvinvointi heikkenee.

Pareto-tehokkuus liittyy käyttöön halussa olevaan resurssien tehokkaaseen kohdentamiseen. Feasibileen tilan koko joukosta Pareto-tehokkaat ratkaisut muodostavat sen, mitä kutsutaan Pareto-rajapinnaksi tai Pareto-frontiksi. Siitä näkyy, millaisia kompromisseja eri osapuolten hyvinvoinnin välillä on mahdollisia, ja missä määrin tulonjako voidaan muuttaa.

Käytännössä pareto-tehokkuuslääkkeen tarkoitus on tarjota kriteeri resurssijakunnan arvioinnille: tilanne, jossa ei ole mahdollista tehdä kaikkien kannalta parempaa muutosta ilman kompromisseja. Usein on useita pareto-tehokkaita ratkaisuja, ja niiden ero riippuu osapuolten mieltymyksistä ja teknisestä tuotantokyvystä. Hyödyllinen käsite on myös Pareto-front, joka kuvaa kaikki pareto-tehokkaat vaihtoehdot.

Pareto-tehokkuus ei kuitenkaan ole kokonaisvaltainen hyvinvointikriteeri. Se ei ota kantaa tulonjakoon tai oikeudenmukaisuuteen, eikä se yksin riipu markkinoiden toiminnasta. Lisäksi ratkaisuja voi olla useita ja ne voivat hyödyntää hyvin erilaisia yhteiskunnallisia tulonjakoja.