Paretooptimaalisuuteen

Paretooptimaalisuus, nimetty italialaisen ekonomistin Vilfredo Parenon mukaan, on käsite, joka esiintyy useilla aloilla, kuten taloustieteessä, peliteoriassa ja operaatiotutkimuksessa. Se kuvaa tilaa, jossa resurssien allokaatiota ei voida muuttaa siten, että ainakin yhden osapuolen asemaa parannettaisiin ilman, että vähintään yhden muun osapuolen asema heikkenee. Toisin sanoen, paretooptimaalisessa tilassa ei ole enää mahdollista saavuttaa parempaa lopputulosta kaikille ilman, että joku joutuu kärsimään.

Kun resurssien jakaminen on paretooptimaalista, kaikki mahdolliset parannukset, jotka eivät vahingoita ketään, on jo hyödynnetty. On kuitenkin tärkeää huomata, että paretooptimaalisuus ei välttämättä tarkoita sosiaalista tai moraalista oikeudenmukaisuutta. Tilanne voi olla paretooptimaalinen, vaikka se jakaisikin resurssit erittäin epätasaisesti. Toisinaan voi olla useita eri paretooptimaalisia tiloja, ja valinta niiden välillä voi riippua yhteiskunnallisista arvoista tai tavoitteista.

Käsitettä käytetään usein arvioimaan erilaisten talouspolitiikkojen tai päätösten tehokkuutta. Jos jokin toimenpide johtaa paretooptimaaliseen tilaan, se nähdään tehokkaana, koska kaikki hyötyneet ovat saaneet parannusta ilman, että kukaan on kärsinyt. Tämän vuoksi paretooptimaalisuuden ymmärtäminen on keskeistä, kun pyritään tehokkaaseen ja mahdollisimman hyvinvoivaan yhteiskuntaan, vaikka sen soveltamisessa ja tulkinnassa onkin huomioitava myös muita tekijöitä kuin pelkkä tehokkuus.