Parenteraalsete

Parenteraaliset (parenteraaliset) valmisteet ja menettelyt tarkoittavat lääkkeiden tai ravintoaineiden antamista muulla kuin ruuansulatuskanavan kautta, yleisimmin injektoimalla tai infuusiona. Termi juontuu kreikkalaisista sanoista para (vieressä) ja enteron (suolisto), viitaten siihen, että aine ohitetaan suolistosta. Parenteraalista annostelua käytetään silloin, kun suun kautta antaminen ei ole mahdollista, ei ravita suoliston kautta tai tarvitaan nopeaa ja tarkkaa verenkiertoon pääsyä.

Valmisteet ovat yleensä steriilejä ja pyrogenettömiä. Tavallisimmat parenteraaliset reitit ovat suonensisäinen (IV), lihasperäinen (IM) sekä ihonalle (subkutaaninen, SC) annostelu. Harvinaisemmin käytetään intradermaalia (ID), intraosseaalista, epiduraalista tai intratekaalista annostelua. Ravintoaineiden ja lääkeaineiden yhdistäminen parenteralisesti mahdollistaa kontrolloidun ja nopean vaikutuksen sekä välttämisen suoliston kautta tapahtuvaa imeytymistä.

Käyttöön liittyy erityisiä turvallisuuskäytäntöjä ja logistisia vaatimuksia. Parenteraaliset valmisteet vaativat aseptista käsittelyä, steriilejä välineitä ja asianmukaista varastointia sekä kylmäketjun ylläpitoa. Mahdollisia riskejä ovat tulehdukset, tromboosi, ilmanosoitus tai allergiset reaktiot sekä annostusvirheet. Esimerkkejä ovat antibiootit ja kipulääkkeet, kemoterapia sekä kokonaisparenteerinen ravitsemus (TPN).

Parenteraalisen lääke- ja ravitsemushoidon käyttö on yleistä sairaaloissa ja muissa terveydenhuollon ympäristöissä, missä hoidettavan tilan edellyttää nopeaa tai kontrolloitua annostelua tai kun GI-kanavan toiminta on rajoitettua.