Paravirtuaalisuuden

Paravirtuaalisuus viittaa teknologiaan, joka mahdollistaa käyttöjärjestelmän suorittamisen virtuaalikoneessa, mutta siten, että käyttöjärjestelmä on tietoinen virtuaaliympäristöstä ja pystyy hyödyntämään siihen liittyviä optimointeja. Toisin kuin täysin virtualisoiduissa järjestelmissä, joissa laitteisto simuloidaan kokonaan, paravirtualisoidussa ympäristössä virtuaalikoneen käyttöjärjestelmä kommunikoi suoraan hypervisorin kanssa erikoisten rajapintojen kautta. Nämä rajapinnat, joita kutsutaan usein "paravirtualisoiduiksi ajureiksi" tai "paravirtualisoiduiksi laitteiksi", sallivat käyttöjärjestelmän pyytää suoraan resursseja hypervisorilta sen sijaan, että sen tarvitsisi kiertää simuloitu laitteisto.

Tämä suorituskykyyn kohdistuva optimointi vähentää ylikuormitusta, joka liittyy perinteiseen virtualisointiin, koska käyttöjärjestelmä ei enää yritä suorittaa laitteisto-operaatioita, jotka hypervisorin on siepattava ja emuloitava. Tämän seurauksena paravirtualisoidut vieraskäyttöjärjestelmät voivat saavuttaa huomattavasti paremman suorituskyvyn esimerkiksi verkkoliikenteen, levyn I/O:n ja muistinhallinnan kaltaisissa tehtävissä verrattuna täysin virtualisoituihin vastineisiin. Paravirtualisointia käytetään yleisesti palvelinvirtualisoinnissa, pilvipalveluissa ja muissa ympäristöissä, joissa suorituskyvyn tehokkuus on kriittistä. Tunnettuja paravirtualisointia tukevia teknologioita ovat esimerkiksi Xen ja KVM (Kernel-based Virtual Machine). Vieraskäyttöjärjestelmän on yleensä oltava tietoinen siitä, että se toimii paravirtualisoidussa ympäristössä, ja sen on tuettava kyseisiä paravirtualisointirajapintoja.