Palvelusmuodot

Palvelusmuodot ovat Suomessa ne tavat, joilla kansalainen voi täyttää valtion puolustus- tai yleishyödyllisen palvelusvelvollisuuden. Ne jakautuvat pääasiassa kahteen pääkategorioihin: varusmiespalvelus ja siviilipalvelus. Varusmiespalvelus on aseellinen palvelus, jota suorittavat usein ne suomalaiset, jotka ovat soveltuvia ja jotka haluavat palvella puolustusvoimissa. Siviilipalvelus on aseeton vaihtoehto niille, joilla vakaumuksensa vuoksi ei ole mahdollista kantaa asetta; siviilipalvelusta järjestetään valtion, kuntien sekä muiden julkisyhteisöjen tehtävissä, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen tai kulttuurityön parissa. Siviilipalvelus on yleensä pidempi kuin varusmiespalvelus ja sen suorittaminen tapahtuu Siviilipalveluskeskuksen valvonnan alaisuudessa.

Käytännössä palvelusmuodon valintaan vaikuttavat soveltuvuus, yksilön vakaumukset sekä voimassa oleva lainsäädäntö. Pakollinen varusmiespalvelus koskee pääosin miehiä, mutta vakaumuksesta johtuvia syitä voidaan käsitellä siviilipalveluksen kautta. Naisten osalta tilanne on määräysten mukaan vapaaehtoinen varusmiespalvelus sekä mahdollinen osallistuminen siviilipalvelukseen, riippuen sovellettavista säännöistä ja hakemusten käsittelystä.

Palvelusmuotojen kehittäminen pohjautuu sekä turvallisuus- että oikeudellisiin näkökulmiin, ja niiden tarkoituksena on tarjota riippumaton vaihtoehto sekä mahdollistaa kansalaisten osallistuminen yhteiskunnan turvallisuuteen ja toimintaan. Lainsäädäntö sekä käytännön järjestelyt voivat muuttua, mutta perusperiaatteena on tasapuolinen ja oikeudenmukainen palvelusmahdollisuus.