Palkokasvi

Palkokasvi on kasvi, joka kuuluu palkokasvien heimoon (Fabaceae) ja jonka siemenet kehittyvät palkojen sisälle. Palkokasvit muodostavat monipuolisen ryhmän, johon kuuluu sekä viljelykasveja että luonnonvaraisia lajeja. Yksi palkokasvien keskeisistä piirteistä on symbioottinen typensidonta: juuristossa muodostuu noduluksia, joissa rhizobium-bakteerit sitovat ilmakehän typen ja muuntavat sen kasvin käyttöön. Tämä kyky parantaa maaperän typen tarjontaa ja vähentää keinolannoitteiden tarvetta viljelykierron yhteydessä.

Käyttö ja merkitys: Palkokasvit ovat tärkeitä sekä ihmis- että eläinruokana. Yleisimpiä ruokana käytettyjä lajeja ovat herne (Pisum sativum), pavut (Phaseolus vulgaris), kikherne (Cicer arietinum), linssit (Lens culinaris) sekä soijapapu (Glycine max). Lupiinikasvit (Lupinus spp.) käytetään sekä rehukasveina että maaperän parantajina. Palkokasvit toimivat myös hyödyllisinä viljelykierron kasveina ja niitä käytetään suojamaan maan eroosiolta sekä parantamaan maaperän rakennetta.

Kasvatus ja ympäristövaikutukset: Monia palkokasveja viljellään sekä ruoaksi että rehuksi. Ne tarvitsevat valoa ja lämpimän, vettä läpäisevän maan; lajikohtaiset vaatimukset eroavat. Inoculointi rhizobium-bakteereilla parantaa useimpien lajien nuorison itämistä ja nodulointia. Palkokasvit voivat lisätä maan hiiltä ja typen kokonaisuutta sekä vähentää tarvetta keinolannoitteille viljelykierron ylläpitämiseksi.