Paleltuminen

Paleltuminen tarkoittaa kudosten vaurioitumista kylmyyden vaikutuksesta. Se syntyy, kun iho ja alaiset kudokset altistuvat voimakkaalle kylmälle, märälle tai tuuliselle ilmalle pitkäaikaisesti. Yleisimmät kohdat ovat korvat, nenä, posket, sormet ja varpaat sekä jalat. Paleltuminen voi vaihdella lievästä vakavaan, riippuen altistuksen kestosta, olosuhteista ja yksilön tekijöistä.

Oireet ja vaiheet voivat edetä seuraavasti. Lievä paleltuma aiheuttaa pistelyä, kihelmöintiä ja punertavan tai kalpean ihon sekä mahdollisesti tunnetta, joka palautuu lämpimämmäksi. Vakavammat muodot voivat ensin muuttua valkoisiksi tai kellertäviksi ja kovettua; tunto saattaa heikentyä. Syvä paleltuma voi vaurioittaa syvempiä kudoksia ja johtaa rakkuloihin sekä arpeutumiseen. Mikä tahansa paleltuma voi altistaa voimakkaalle kivulle ja tulehdukselle, jos alue joutuu uudelleen jäähtymään.

Hoidossa ensisijainen toimenpide on siirtää henkilö lämpimään ja suojattuun tilaan, poistaa märkä vaatetus, ja aloittaa varovainen uudelleenlämmitys. Älä hiero tai lämmitä paleltunutta aluetta suorasti kuumilla laitteilla; käytä mieluummin 37–39 °C vettä noin 15–30 minuuttia, kunnes iho tuntuu lämpimältä ja parempien tuntojen palautuminen alkaa. Mikäli paleltuma on syvä, suuri tai epäillään kudosvauriota, hakeudu välittömästi sairaalaan. Tetanus-suojaus on tarpeen ja joissakin tapauksissa voidaan tarvita lisähoitoa ja seurantaa infektioiden varalta.

Ennuste riippuu paleltuman vakavuudesta ja nopeasta hoidosta. Lievä paleltuma paranee usein ilman pysyviä vaurioita, mutta syvä paleltuma voi johtaa herkkyyteen, krooniseen tulehdukseen tai jopa amputaatioon. Ennaltaehkäisyssä korostuvat kuivatus, asianmukaiset lämmittävät ja vesitiiviit, tuulenpitävät varusteet sekä välttäminen alkoholia ja huonolaatuista jalkine- ja käsivarustusta kylmissä oloissa.