Pakokaasujärjestelmien

Pakokaasujärjestelmien käsite kattaa moottorin pakokaasujen hallintaan tarkoitetut järjestelmät, joiden päätehtävä on ohjata kaasut turvallisesti pois moottorista, vähentää melua ja rajoittaa ympäristöön päätyviä haitallisia aineita. Järjestelmät voivat kattaa sekä ajoneuvojen että teollisten tai voimalaitosten polttomoottoreiden pakokaasut. Päästöjen rajoitukset ovat lisänneet jälkikäsittelyjärjestelmien käyttöä sekä kehitystä.

Tyypillisiin komponentteihin kuuluvat pakosarja ja pääputkisto, sekä äänenvaimennin ja mahdollinen resonanssiyksikkö. Järjestelmään kuuluvat myös hapenanturi eli lambda-antenni, joka mittaa polttoaineen ja ilman suhdetta ja ohjaa teholle sovitettua polttoaineen ruiskutusta. Joissakin järjestelmissä on lisäkomponentteja, kuten dieselhiukkassuodatin (DPF) ja NOx-pelkistysjärjestelmä (SCR) sekä mahdolliset katalysaattorit.

Toiminnallinen periaate perustuu kemialliseen jälkikäsittelyyn. Katalysaattorit muuntavat haitallisia kaasuja kuten hiilimonoksidia ja hengitysilman epäpuhtauksia pienemmiksi, pääasiassa vedeksi, hiilidioksidiksi ja typen oksideiksi. Hapenanturit seuraavat tilannetta ja säätävät polttoaineen sekoitusta optimaalisen päästövähennyksen saavuttamiseksi. DPF hakee ja kerää pienhiukkaset, kun taas SCR vähentää NOx-päästöjä.

Säädösten ja huollon näkökulmasta pakokaasujärjestelmät ovat tiukasti säänneltyjä. Euroopan unionin päästömääräykset sekä OBD-järjestelmien diagnostiikka vaativat säännöllistä huoltoa ja päästötesteja. Yleisimmät viat ovat vuotavat tai korroosion vaurioittuneet pakoputkistot, tukkeutuneet tai vialliset sensorit sekä hiukkasuodattimen tai pelkistyslaitteiston toimintahäiriöt, jotka voivat johtaa tehon menetykseen tai vilkkuviin virhemääriin.