PINsuojauksen

PINsuojauksen tarkoituksena on varmistaa, että henkilökohtainen tunnusluku, PIN, suojaa pääsyn maksuvälineisiin, laitteisiin ja palveluihin. PIN-suojaus kattaa sekä fyysiset järjestelmät kuten pankkikortit ja SIM-kortit että digitaaliset käyttötapaukset, kuten älypuhelinten sekä verkkopalveluiden kirjautumisen. Tavoitteena on estää luvaton käyttö, vaikka kortti tai laite joutuisikin vääriin käsiin.

Toteutustavat vaihtelevat kontekstin mukaan. Maksukorteissa PIN-vertailu tapahtuu yleensä kortin sisäisessä turvallisessa komponentissa tai erikoisessa turvallisuusyksikössä eikä PIN yleensä tallenneta selväkielisenä. Verkkopalveluissa PIN voi toimia osana todennusta yhdessä toisen tekijän kanssa. PIN-koodin pituus vaihtelee, usein 4–6 numeroa, ja sen salaaminen sekä oikea kuluttajan toiminta ovat keskeisiä.

Turvatoimet sisältävät muun muassa virheiden rajoitukset: useimmat järjestelmät lukitsevat kortin tai tilin epäonnistuneiden yritysten jälkeen ja vaativat toisenlaisen varmennuksen. Lisäksi käytetään salausta, turvallisia elementtejä (secure element, HSM) ja standardeja kuten ISO/IEC 9564 sekä PCI PIN Security Requirements. Tavoitteena on minimoida PINin kalastelun ja umpiriskit sekä estää PINin väärinkäyttö.

Käyttäjät voivat parantaa PIN-suojauttaan noudattamalla hyviä käytäntöjä: pitämällä PINin salassa, välttämällä sen kirjoittamista ylös tai näyttämistä muille, käyttämällä vahvoja sekä ei-ennustettavia koodeja ja ottamalla käyttöön kaksivaiheisen todennuksen missä mahdollista. PIN-suojauksen kokonaisuus muodostaa monitahoinen suoja, joka yhdistää käyttäjän, laitteen ja palvelun turvallisen toiminnan.