PCRtestiä

PCRtestiä, usein kutsuttu PCR-testiksi, on laboratoriotutkimus, jolla voidaan todentaa kohdemolekyylin geneettinen materiaali. PCR-testiä käytetään sekä diagnostisissa että tutkimuksellisissa yhteyksissä. Kun kohde on DNA, käytetään PCR-menetelmää suoraan; jos kohde on RNA, käytetään RT-PCR:ää (reverse transcription PCR), jossa RNA muunnetaan ensin DNA:ksi, jolla sitten monistetaan.

Näytteenotto tapahtuu yleensä nenä- tai nielunäytteellä tai sylillä. Näyte kuljetetaan laboratorioon, jossa epägenettinen materiaali rikastetaan ja puhdistetaan. RNA-virusten tapauksessa RNA muunnetaan ensin DNA:ksi käänteistranskriptiossa, ja tämän jälkeen DNA monistetaan PCR-prosessin aikana. Detektio perustuu fluoresoivien merkkien mittaukseen, jotka kasvavat tai muuttuvat monistettujen kopioiden määrän mukaan.

Testin herkkyys ja spesifisyys ovat keskeisiä mittareita diagnostisessa arviossa. Herkkyys tarkoittaa, kuinka hyvin testi tunnistaa todelliset positiiviset tapaukset, ja spesifisyys sitä, kuinka hyvin testi torjuu vääriä positiivisia. PCRtestit ovat yleisesti erittäin herkkiä ja spesifisiä, mutta tulokset voivat vaihdella näytteen laadun, infektion aikajänteen ja laboratoriomenetelmien mukaan. Väärä negatiivinen tulos voi johtua aikaisesta tai myöhäisestä näytteestä tai huonosta näytteenotosta; väärä positiivinen tulos voi johtua kontaminaatiosta tai teknisistä tekijöistä.

Historia ja käyttö: PCR-teknologia kehitettiin 1980-luvulla Kary Mullisin toimesta; RT-PCR:n laajentuminen mahdollisti RNA:n tunnistamisen. PCR-testejä käytetään laajasti kliinisessä diagnostiikassa virusten, bakteerien ja muiden organismeiden havaitsemiseen sekä tutkimuksessa. Pandemian aikana RT-PCR:n rooli SARS-CoV-2:n tunnistamisessa korostui ja sen standardit vaikuttavat testikäytäntöihin maailmanlaajuisesti.