PCIestandardin

PCIestandardin (Peripheral Component Interconnect) väylä on tietokoneiden laitteiden välinen yhteys, jonka tarkoituksena on mahdollistaa lisäkorttien liittäminen suoraan emolevylle. Standardi kehitettiin 1990-luvulla useiden toimittajien, erityisesti Intelin, toimesta. Se toi plug-and-play -yhteensopivuuden sekä konfiguroinnin automaattisen lukemisen. Alkuperäinen PCI oli parallelväylä, 32-bittinen ja tyypillisesti 33 MHz, ja se tuki bus master -toimintoa, jolloin laitteet voivat käyttää väylän kaistanleveyttä ilman CPU-käskyä. PCI loi perustan laitteiden laajennettavuudelle pöytätietokoneissa ja palvelimissa.

PCI-X on PCI-standardin laajennus, joka paransi kaistanleveyttä erityisesti palvelinympäristöissä. PCIe (Peripheral Component Interconnect Express) esiteltiin 2000-luvun alussa ja korvasi parallelisen PCI:n serialisella, point-to-point -arkkitehtuurilla. PCIe käyttää useita laneja, joiden määrä määrittää kaasun kapasiteetin; sukupolvet 1.x–6.x ovat tuoneet mukaanaan kasvavat siirtotaajuudet. PCIe-yleisöä on käytössä sekä x1-, x4-, x8- että x16-kokoisissa liitännöissä, ja laitteet voivat olla yhteensopivia tiettyin rajoituksin.

Nykyisin PCIe on vallitseva sisäisen laiteväylän standardi sekä kuluttaja- että yritysjärjestelmissä. Vanhempia PCI- ja PCI-X -kortteja on edelleen käytössä joissakin vanhoissa järjestelmissä tai erillisratkaisuissa. PCI-SIG vastaa standardin ylläpidosta ja tulevien kehityssuuntien määrittämisestä, ottaen huomioon kaistanleveyden sekä energiatehokkuuden tarpeet.