PCIeliitäntään

PCI-liitäntä (Peripheral Component Interconnect) on tietokoneiden laajennusliitäntästandardi, jonka avulla lisälaitekortteja kuten äänikortteja, verkkokortteja ja tallennusohjaimia voidaan asentaa emolevylle. Alun perin kehitetty 1990-luvulla, PCI oli pitkään yleisin laitteiden välinen liitäntä ennen sitä seuranneen PCI Expressin (PCIe) yleistymistä.

Perinteinen PCI on paralleeli 32-bittinen tiedonsiirtobussi, jonka kellotaajuus on tyypillisesti 33 MHz (joissakin versioissa 66 MHz). Kaistanleveys jaettiin kaikkien liitettävien laitteiden kesken, mikä rajoitti saman aikaisesti siirrettävän tiedon määrää. PCI-laitteet voivat toimia bus-masterina ja suorittaa suorat muistisiirrot. PCI tukee Plug-and-Play -käyttöä sekä keskeytyksiä (IRQ).

PCI-X (PCI Extended) on PCI:n laajennus, joka paransi kaistanleveyttä ja hallintaa erityisesti palvelinlähteissä. PCI-X tarjosi suuremman muistin- ja datansiirtokyvyn, mutta sen käyttö vähentyi PCIe:n myötä, jonka paremman suorituskyvyn ja joustavuuden vuoksi on tullut yleiseksi tekijäksi uusissa järjestelmissä.

PCI Express (PCIe) on nykyinen sarjallinen, pisteestä-pisteeseen -arkkitehtuuri. Siinä laiteyhteydet koostuvat yhdestä tai useammasta kaistasta (lanes), ja linkin leveys määritellään x1, x4, x8, x16 tai suuremmilla kokonaisleveyksillä. Gen1, Gen2, Gen3, Gen4 ja Gen5 -versioissa kaistanleveys kasvaa merkittävästi: per kaista per suunta Gen1 on noin 250 MB/s, Gen5 noin 4 GB/s per kaista. PCIe tukee myös hot-plug -toimintaa ja on yleisesti käytössä esimerkiksi grafiikka- ja NVMe- SSD -korttien sekä muiden laajennusten liitännöissä. PCIe ja vanhat PCI-moduulit ovat fyysisesti yhteensopimattomia, joten PCI-kortit eivät sovi PCIe-slottuihin ilman sovitinta, ja päinvastoin.

Nykykäytännössä PCIe on vallitseva laajennusliitäntä PC- ja palvelinympäristöissä, kun taas vanhat PCI-laitteet löytyvät lähinnä vanhemmista järjestelmistä.