Päästökauppa

Päästökauppa, tai päästöoikeusjärjestelmä, on markkinapohjainen keino ohjata talouksia kohti pienempiä kasvihuonekaasupäästöjä. Järjestelmässä asetetaan kokonaispäästöille yläraja (cap) ja jaetaan yrityksille päästöoikeuksia, joilla saa laskea rajoitetun määrän päästöjä. Yritykset voivat myydä tai ostaa näitä oikeuksia riippuen päästöjen todellisesta määrästä, mikä luo kustannusarvon päästöjen vähentämiselle.

Sen toimintaa sovelletaan useisiin päästöalalohkoihin, kuten energia-, teollisuus- ja lentoliikenteen päästöihin. Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä (EU ETS) on suurin ja keskeisin soveltamisalue, ja Suomi osallistuu siihen osana EU-lainsäädäntöä. Suomessa päästöoikeudet jaetaan sekä ilmaiseksi että huutokauppojen kautta, riippuen alasta ja riskien kartoituksesta eli päästökaupan sääntelyyn kuuluvista kriteereistä.

Päästökaupan perusperiaate on, että cap pienenee ajan myötä, jolloin päästöoikeuksien arvo nousee ja kannustaa yrityksiä investoimaan päästöjä vähentäviin teknologioihin. Ylläpidon toteuttamista varten näitä oikeuksia hallinnoidaan rekistereissä, ja sääntelyyn kuuluu raportointi, mittaus ja varmentaminen sekä valtioiden noudattamisen valvonta. Maat voivat käyttää keinoja, kuten ilmaisjakelun kohdentamista niiden aloille, joilla päästövähennykset ovat raskaita eli riskit päästövuotoon (carbon leakage) vältetään.

Päästökaupan tavoitteena on kustannustehokas päästöjen vähentäminen sekä innostaa investointeja puhtaampiin teknologioihin. Kritiikki kohdistuu hintavaihteluihin, sääntelyyn ja sen vaikutuksiin energiamarkkinoihin sekä teollisuuteen, mutta järjestelmä on laajasti nähty keskeisenä välineenä kohti kunnianhimoisia ilmastotavoitteita.