Otsonikerros

Otsonikerros on stratosfäärissä oleva kerros, jossa on suurin osa maapallon ilmakehän otsonista. Se sijaitsee noin 10–50 kilometrin korkeudessa maanpinnasta, yleisimmin 15–35 kilometriä. Otsonin kokonaispitoisuus stratosfäärissä mitataan Dobson-yksiköissä (DU); keskimääräinen globaali kokonaispitoisuus on noin 300 DU, mutta paksuus vaihtelee vuodenaikoina ja paikan mukaan. Otsonikerroksen vahvuus vaihtelee myös ilmaston ja meteorologisten piirteiden vaikutuksesta.

Otsonin muodostuminen ja tuhoutuminen perustuvat tutkittuihinfotosäteilyyn. O2-molekyylit hajoavat ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta yksittäisiksi happi-Atomeiksi, jotka yhdistyvät toisiin O2-molekyyleihin muodostaen O3-otsonia. O3:ta syntyy jatkuvasti, mutta sitä also tuhoutuvat katalyyttisesti vapaiden klori- ja bromihappihyök Agile? Siis: klori- ja bromihalogeeniyhdisteet (esim. CFC:t, halonit) katalysoivat otsonin hajoamista stratosfäärissä. Myös luonnolliset prosessit vaikuttavat, mutta ihmisen tuotantoon liittyvät yhdisteet ovat keskeinen tekijä otsonin vähenemisessä.

Otsonikerroksella on keskeinen merkitys biosfääriin: se absorboi suurimman osan ultraviolettisäteilystä ( erityisesti UV-B ja osittain UV-C), mikä suojaa elämää sekä ihmisiä että ekosysteemejä ultravioletin haitoilta. Ilman otsonikerrosta UV-säteily olisi paljon suurempi, mikä lisäisi ihosyövän, kaihin ja vaikutukset kasvi- ja vesiekosysteemeihin.

Otsikon toipuminen, mittaus ja historia: Ozonikerroksen tilaa seurataan ensin Dobson-mittauksin ja myöhemmin satelliittein (esim. TOMS, OMI) sekä ozonosondeilla. Ozoniholes esiintyy erityisesti Antarktiksen keväisin ja vaihtelee vuosittain; pohjoisen pallonpuoliskon arktinen alue voi tilapäisesti menettää otsonoottia. Ongelman torjumiseksi laadittiin Montrealin pöytäkirja (1987) ja sen myöhemmät muutokset, jotka rajoittavat otsonin tuhoavia aineita. Viime vuosikymmeninä on nähty merkkejä toipumisesta, ja tutkimukset viittaavat siihen, että pre-1980 tasot voivat palautua myöhemmällä aikavälillä, mutta prosessi on pitkä ja ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat monimutkaisia.