Osmolaarinen

Osmolaarinen tarkoittaa liittyen osmolaarisuuteen, eli siihen, kuinka monta osmolia eli osmotisesti aktiivisia hiukkasia on liuoksessa kutakin tilavuusyksikköä kohden. Käsite esiintyy sekä osmolaarisuudesta (Osm/L) että osmolaliteetista (Osm/kg). Fysiikassa ja kemiassa ne kuvaavat saman ilmiön hiukkasten määrästä liuoksessa, mutta käytännössä fysiologiassa osmolaliteetti on yleisempi mittayksikkö.

Osmolaarisen arvon laskentaan vaikuttavat sekä monomeeristen että dissosioituvien aineiden pitoisuudet sekä dissosiaatiokerroin i. Yksinkertaisessa ideaaliliuoksessa osmolaarisuus voidaan estimoida summana i·ci kustakin liuoksesta, missä ci on aineen molaari pitoisuus. Esimerkkejä: 0,9 % NaCl liuoksessa, joka dissosioituu Na+ ja Cl-, antaa noin 308 mOsm/L; glukoosi 5 % liuoksessa noin 278 mOsm/L; urea noin 290 mOsm/L, riippuen tarkasta pitoisuudesta.

Fyysiologiassa veriplasman normaalikokona osmolaliteetti on noin 275–295 mOsm/kg, mikä kuvaa solujen välistä nesteen liikettä vasten osmoottista gradienttia. Isotoniset, hypertoniset ja hypotonisiset liuokset vaikuttavat veden jakautumiseen solujen ympärillä ja voivat muuttaa solukon tilavuutta ja toimintaa.

Mittaaminen tapahtuu osmolaarisuuden mittausmenetelmillä, kuten höyrynpaine- tai jäätymispisteen depressiomenetelmillä, sekä laskennallisesti käyttämällä tärkeimmien soluteiden arvoja. Osmo- ja osmolarisuus-konseptit ovat keskeisiä lääkehoidossa, nestehoidoissa ja klinisessa tilasuunnittelussa.