Oppivelvollisuuslainsäädäntö

Oppivelvollisuuslainsäädäntö viittaa lakeihin ja säädöksiin, jotka määrittelevät ja sääntelevät velvollisuutta käydä koulua. Tällainen lainsäädäntö on tyypillinen useimmissa maissa ja sen tarkoituksena on varmistaa, että kaikki kansalaiset saavat riittävän peruskoulutuksen. Oppivelvollisuuden alkamis- ja päättymisikä, sen laajuus sekä koulutuksen järjestämisvastuu vaihtelevat maittain.

Suomessa oppivelvollisuuslaki määrittelee, että jokaisella on oikeus ja velvollisuus käydä peruskoulua. Lain mukaan oppivelvollisuus alkaa yleensä sinä vuonna, kun lapsi täyttää seitsemän vuotta, ja päättyy peruskoulun suorittamiseen tai tiettyyn ikään, esimerkiksi 18 vuoteen. Lainsäädäntö sisältää myös säännöksiä siitä, miten oppivelvollisuutta valvotaan ja mitä seuraamuksia voi olla sen rikkomisesta.

Oppivelvollisuuslainsäädäntö pyrkii edistämään yhdenvertaisia koulutusmahdollisuuksia ja ehkäisemään syrjäytymistä. Se takaa lapsille oikeuden laadukkaaseen opetukseen riippumatta heidän taustastaan. Lainsäädännön kehitys heijastaa usein yhteiskunnallisia muutoksia ja näkemyksiä koulutuksen merkityksestä. Viimeaikaiset muutokset Suomessa ovat laajentaneet oppivelvollisuutta koskemaan myös toisen asteen koulutusta.